sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isänpäivä

Isänpäivä. Päivä, joka on varattu kiusallisille otsikoille, sisällöllisesti löperöille ja näkökulmiltaan yksipuolisille kolumneille ja kommenteille. Monesta kirjoituksesta saa kuvan, että mies, isä, on ulkoistettu vanhemmuudesta, ja aika usein myös parisuhteestaan. En oikein tunnista tätä kirjoituksissa esiintyvää miestyyppiä.
Isänpäivän kirjoituksissa on usein kyse menneestä maailmasta, iänikuisten stereotypioiden toistamisesta ja toisen puolesta uhriutumisesta. Voi olla, ettei yhteiskuntamme ja käytäntömme tue isyyttä riittävästi, mutta ei se ole isyydestä pois. Miehen mallia tarvitaan, mutta isyys on myös sisältäpäin rakentuvaa rakkautta ja oikein tekemisen tietoutta.
Entäs tämä julkinen isänpäivänä toitottelu somessa? Se on lähinnä tykkäysten, sympatiapisteiden ja 'katso minä olen ajantasalla' -huomion metsästämistä. Voi sillä ostaa myös parempaa omatuntoa, jos on jättänyt oman isänsä vähemmälle huomiolle. Ehkä sillä voi ostaa hitusen hyväksyntää, tiedä häntä.
Arvon kolumnisti, älä toivota minulle hyvää isänpäivää, minä en ole isäsi. Toivota hyvää isänpäivää isällesi. Käy hänen luonaan, viivy vähän pidempään. Jos et pysty käymään, soita hänelle. Jos ette ole puheväleissä, laita edes viesti. Isänpäiväkortti olisi varmasti mieluisaa saada, mutta harvempi enää sellaiseen panostaa.
Jos sinulla ei ole isää, kenelle toivottaa hyvää isänpäivää, älä uhriudu siitä. Käy hänen haudallaan. Puhu hänestä muiden kanssa. Isää voi ajatella, vaikka ei häntä olisi koskaan tuntenutkaan. Isän puuttuminen voi olla traumaattista, mutta se ei ole epänormaalia, se kuuluu elämän kiertokulkuun.
Suomalainen mies, myös isä, kuvataan julkisuudessa usein reppanana, jolla on sivustakatsojan rooli omassa elämässään. Yksi mieskuva liittyy sotiin ja niiden aiheuttamiin traumoihin. Myös kalenterinsa täyteen buukkava ura-isä on yksi median luomista hahmoista. Ongelmana tässä on, ettei isillä ole keskiarvoa. Sen sijaan isillä on itseisarvoa, jota miehuuden ja isyyden erilaiset toteutumat rakentavat.
Mitä minulla on isänpäivää vastaan? Ei mitään. Ei minulla ole isänpäivää vastaan mitään, vaan sen julkista hyväksikäyttöä. Nyt kun olen soittanut täällä suutani tarpeeksi, soitan isälleni.


sunnuntai 19. elokuuta 2018

Lasten urheilusta 8

Yhdessä lasten kanssa

Tänään kävin kävelylenkillä yhden lapseni kanssa, hänen, joka liikkuu, mutta ei urheile. Muistin yhden sillan sijainnin väärin, joten 60 minuutin reippailumme kesti 75 minuuttia. Lapsi ei mokastani hämmentynyt. Toisinkin on ollut, kiukkuisina ja puhumattomina kävelty. Nyt juttelimme koko matkan: koulusta, yökyläilystä, moottoripyöräkerhoista ja mieheksi kasvamisesta. Tärkeitä juttuja.


Eilen kävin vetäisemässä Paloheinässä porrastreenit. Mukana oli lankoni sekä kilpaurheilua harrastava lapseni. Tein tunnin harjoituksen, siinä ajassa ehdin portaat ylös ja alas kaksitoista kertaa, juniori lönkytteli portaat neljätoista kertaa. Pari kertaa portaissa kohdatessamme heitimme 'läpsyt'. Tuntui hyvältä. 


Viime viikolla sain sähköpostia nuorimmaisen lapseni taekwondovalmentajalta. Hän kysyi minua lapsi-aikuisryhmään apuohjaajaksi. Suostuin, homma on minulle tuttua vuosien takaa. Eikä rasti kuullosta pahalta, vain joka toinen kerta. Näin ollen joka toinen kerta saan edelleen treenata itsekin, yhdessä lapseni kanssa. Niin hienoa. 




Perheemme urheilijanuorukaisen kanssa olen käynyt joogassa kaksi vuotta. Keväällä aloitimme yhteiset porrastreenit. Viime talvena aloitin taekwondon nuorimmaiseni kanssa perheryhmässä. Ja yhden lapseni kanssa käyn kävelyllä, joskus otetaan muutama erä pihatennistä. 


Aina tilanne ei ole ollut näin hyvä. Omat urheiluvammat ja polvikivut yhdistettynä pitkäaikaiseen valvomiseen lasten syntymien jälkeen veivät minusta mehut. Olin kuntoilematta vuosia. Heikkenevä kunto söi jaksamista elämän kaikilla osa-alueilla. Jälkeen päin tuo aika tuntuu tummalta ja osin myös epätodelliselta. 


Samat lapset, jotka olivat joskus tekosyyni olla pitämättä huolta itsestäni, ovat muuttuneet syyksi huolehtia itsestäni. Lasten kasvaessa olen löytänyt kuntoilun ja urheilun uudestaan, oikeastaan se on lasteni ansiota. Niin kauan, kun kelpaan heidän kaverikseen, aioin käyttää tilannetta hyväkseni. Kun liikkuu ja urheilee lastensa kanssa, oma treeniaika ei ole pois perheen yhteisestä ajasta.  


torstai 5. heinäkuuta 2018

Goottikaupunki Edinburgh

Teimme perheemme (2+3) kanssa yhdeksän päivän reissun Edinburghiin, osin myös muualle Skotlantiin. Lomasta syntyi henkilökohtaisten kokemusten mukainen matkapäiväkirja, joka löytyy tästä blogista alempaa. Tässä blogimerkinnässä pohdin yleisemmin Edinburghin luonnetta ja henkeä.
Edinburgh on kivinen kaupunki. Kaupungin kaikki rakennukset, tiet, pihat, kaiteet, portaat, vallit, koko rakennettu ympäristö on kiveä tai kivetetty. Metallia näimme aidan porteissa, puuta emme missään. Koko Skotlannin matkalla emme nähneet ainoatakaan puista rakennusta. Tämä ero osuu suomalaisen silmään nopeasti.
Edinburgh on goottiromantiikkaa. Kaupungin arkkitehtuuri, rakennusten koko ja väritys, massiivisten kirkkojen runsaus ja kaupunkirakenne luo keskiaikaisen fiiliksen. Toki kaupungissa on paljon historiallisia osia, mutta myös uudempi rakennuskanta mukailee vanhaa, väritystä myöten. Harmaanruskea sävy luo varsin yksitotisen ja aavemaisen vaikutelman.
Edinburgh on autojen kaupunki. Liikennettä on paljon, suojateitä vähemmän. Jos jäät tien reunaan odottamaan, että auto antaa tietä, odotat turhaan. Jos kävelee oikein reippaasti, jalankulkija voi ehtiä vihreillä valoilla tien puoliväliin. Eivät autot sentään päälle aja, mutta torvet soivat helposti.
Edinburgh on julkisen liikenteen kaupunki. Puolet kaupungin autoista ovat busseja ja takseja. Taksin saa helposti lennosta ja kyyti on Suomeen verrattuna halpaa. Monet siirtymät maksoivat alle viisi puntaa, kallein 12 puntaa. Kaikkiin takseihin mahtuu kyytiin vähintään viisi. Autot ovat joko vanhanaikaisia tila-autoja, tai uudempia pikkubusseja. Yksityiskohta, jota viisihenkinen perhe arvostaa korkealle.
Edinburgh on (paikoin) edullinen kaupunki. Monet kohteet ovat maksullisia, mutta lukemattomat museot ovat ilmaisia. Edullisimmillaan Edinburghissa syö halvemmalla kuin Suomessa, ruokakaupoissa hintataso on kauttaaltaan halvempi. Isoin hintaero lienee alkoholeissa, Skotlannin hyväksi.
Edinburgh on turvallinen kaupunki. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, vasemmanpuoleista liikennettä lukuunottamatta kaupunki ei aiheuta ylimääräistä jännitystä. Jo reissun toisena päivänä päästimme lapset keskenään pihalle. Kovaäänisiä hälyytysajoneuvoja näkee usein liikenteessä, mutta kertaakaan ei hälyytyksen aiheuttamaa syytä. Muutamia kerjäläisiä on, mutta taskuvarkaat puuttuvat.
Edinburgh on ystävällisten ihmisten kaupunki. Ihmisten ystävällisyys ei ole päälle liimattua, vaan luonnollista, omaehtoista. Apua ja neuvoja saa aina, usein jopa pyytämättä. Haastavasta murteesta huolimatta kävimme paikallisten kanssa hyviä keskusteluja, joissa oli aina mukana iloa ja huumoria.
Vierailimme myös Stirlingissä, Glaskow'ssa ja Loch Nessillä. Kaikki ovat vierailemisen arvoisia paikkoja. Mutta siinä, kun muut kohteet vastasivat odotuksia, Edinburgh pääsi yllättämään. Monesti sanotaan, että ihmiset tekevät kaupungin. Edinburghissa tuntuu, että kaupunki ja ihmiset elävät jotenkin erillään toisistaan.
Pidinkö kaupungista? Viihdyinkö siellä? Sopiiko se perheille? Kaikkiin kysymyksiin vastaan kyllä, mutta en ehkä perinteistä syistä, vaan enemmänkin sen vuoksi, että en saanut kaupungista täysin selvää. Palvelut pelaavat Edinburghissa hienosti ja siellä on helppo olla, mutta siellä on myös jotain epätodellista, vähän mystistä. Sanoisin, että Edinburgh on yhdistelmä Gotham Cityä ja Harry Potteria.

Skotlanti 9/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 9/9 

Paluupäivä. Vuokranantajamme Francoise on joustava tyyppi: koska asuntoomme ei ole tulossa uusia vuokralaisia, hän antoi meidän jäädä asuntoon lentokenttäbussin lähtemiseen saakka. Joka kohta jo onkin.
Aamiaisen jälkeen pakkasimme ja vähän järjestelimme paikkoja (siivous kuuluu hintaan 1000 puntaa/9 vrk). Koska helteet edelleen jatkuvat, suuntasimme yhteen Edinburghin keskustan lukuisista puistoista jätskille. Jäbät kuluttivat virtaa osin parkouraten, osin leikkipuistossa heiluen.


Viimeiseen päivään se jäi, mutta vihdoin söin haggista, pihvien muodossa. Sisälsivät sisäelinten lisäksi sieniä, ja se tarjoiltiin perunamuusin kera. Maistui vähän jauhemaksapihveille, hyvää oli. Löysimme kivan baarin nimeltään Dirty Dicks, mutta valitsimme kuitenkin sen vastapäätä olevan Rose Street Cafen.
Nyt hetki - sekä omien että puhelimien - latausta ja kohti Edinburghin lentokenttää. Kotona ollaan yöllä, joten huominen menee toipuessa. Julkaisen tässä blogissa vielä arvion Edinburghista ja Skotlannista matkakohteena, jos ketä nämä maisemat kiinnostavat. 

Ps. Paluulento sujui myös hyvin, olimme takaisin Helsinki-Vantaalla jopa puoli tuntia etuajassa.

Skotlanti 8/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 8/9 

Reissun toiseksi viimeisenä päivänä toteutimme suosituksia, emmekä joutuneet pettymään. Nukuimme aamulla pitkään ja aamiaisen jälkeen suuntasimme kuninkaalliselle jahdille, jota on voinut ihailla vaikkapa Netflixin eriomaisessa The Crown -sarjassa.
Kuninkaallinen jahti on sekä hieno että silmiä avaava kokemus (45 puntaa). HMY Britannia poistettiin käytöstä 1997, nykyään se on yleisön ihmeteltävänä Edinburghissa. Kaiken tilan ja loiston kääntöpuolena ovat miehistön ahtaat tilat. Tasa-arvon ja monarkian suhde botskilla lienee jotain yksi kymmeneen. Suomenkielinen selostus avasi laivan toimintaa hyvin lapsille.


Toinen suositus koski ruokapaikkaa. World's End Edinburgh 'in historia ulottuu peräti 1600-luvulle. Tuolloin monen paikallisen tuntema maailma loppui juuri ja juuri kaupungin muurien sisäpuolella sijainneeseen majataloon. Paikan fish & chips on legendaarinen, mutta myös muut tilaamamme eväät (75 puntaa) olivat parempaa 'pubiruokatasoa'.
World's Endissä näimme vain Ruotsin voittomaalin Sveitsistä. Meille jäi pari tuntia siirtymisaikaa asunnolle ennen Englannin ja Kolumbian matsia. Juuri sopivasti, että saimme ostettua muutamia tuliaisia. Pelin jälkeen on jo luvassa alustavaa pakkaamista ja lähtöselvitysten tekoa.

Skotlanti 7/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 7/9 

Vietimme koko päivän Glaskow'ssa. Edestakaiset junaliput Iso-Britianian ensimmäisellä (avattiin 1842) rautatieosuudella Edinburgh - Glaskow maksoivat tänään 29 puntaa, viideltä hengeltä. Tarjoiluvaunussa myytiin myös elämän vettä, mutta tilasimme kahvit ja kaakaot.
Glaskow poikkeaa Edinburghista niin paljon, että se voisi olla eri maassa. Huippubrändien erikoismyymälöitä, monikerroksisia tavarataloja, kävelybulevardeja, ihmisiä, vilinää ja roskia. Siinä kuin Edinburgh on uniikki, Glaskow muistuttaa Euroopan muita keskisuuria kaupunkeja.
Jätimme linnat ja museot väliin, teimme ohuesti ostoksia ja haistelimme tunnelmaa. Maistelimme myös kiinalaista (70 puntaa), joiden annokset olivat tuhdit. Omani, pesuvadillinen, yksi tulisimmasta ikinä. Tarjoilijoita nauratti meikäläisen vartin kakominen, mutta urheasti suoritin puoli annosta.


Lopuksi pojat viettivät tunnin keskustan tivolin laitteissa. Paluumatkalla yritetettiin pubiin, mutta myöhästyimme hiukan, alaikäisten pitää poistua ravintolasta klo 21 mennessä. Näimme kuitenkin Belgian voittomaalin Japanista, ja tälle kämpillä kohotimme maljat mallia Glenmorangie 10 years.

Skotlanti 6/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 6/9 

Tänään kapusimme Edinburghin korkeimpaan paikkaan, Arthurs Seat on huipun nimi. Olipa legenda Camelotin linnan sijainnista kukkulalla totta tai ei, näkymät ovat melkoiset. 251 metrin korkeus ei ehkä kuullosta kummoiselta, mutta sen verran jyrkkä rinne paikoin oli, että piti välillä levähtää.




Laskeutumisen jälkeen vetäydyimme piknikille Holyrood Palacen puistoalueelle. Palatsi on se, jossa Brittien kuningasperheen jäsenet majailevat ollessaan Skotlannissa. Palatsin portit olivat suljettu ja poliiseja seisoskeli vähän joka puolella, joten taisimme osua paikalle somaan aikaan.
Ehtoopuolella oli vuorossa Necrobus-kierros, jossa oppaana toimiva näyttelijä eläytyi kaupungin kummitustarinoihin. Karmivanhauska kiertoajelu, joka olisi ehkä toiminut tätä helleaaltoa paremmin perinteisessä brittisäässä, sateessa ja sumussa. Ja perheen pienimmälle suomeksi spiikattuna.
Kotiin päin talsiessamme osui nenään itämaisen ruoan tuoksu, jota väsyneet ja nälkäiset eivät pystyneet vastustamaan. 27 puntaa viideltä hengeltä, ja annokset olivat isoja! Tätä itämaisten ruokien take away -kulttuuria kaivattaisiin myös Suomeen. Siinä saattaisi muutama hampurilaispaikka joutua väistymään, vaan... mitäpä siitä.

Skotlanti 5/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 5/9

Tämä päivä pyörittiin Edinburghissa. Oikeastaan vasta nyt osuimme keskustan siihen osaan, johon turistit pakkautuvat. Bulevardin yritelmällä (selitän myöhemmin) on kiitettävä määrä pubeja ja ravintolasta erillään olevia, aidattuja terassialueita.
Teimme tänään ruoan itse. Voisi kai sanoa, että kustannussyistä. Omatoimimatkaajia kun olemme, useimmat suunnitellut aktiviteetit toteutuvat loman alussa. Tarkoittaa myös sitä, että reissukassa hupenee lomalla alkupainotteisesti.
Kohteemme oli tänään National Museum of Scotland. Todellinen runsauden sarvi, jossa maailmanhistoria ja eri tieteenalat esiintyvät sulassa sovussa, saman katon alla. Jälleen toiminnallisuudesta pisteet, jäbät veivasivat ja polkivat, käänsivät ja väänsivät innostuneina erilaisia vempaimia - ja ilmaiseksi.

Paluumatkalla bongattiin koirapatsas Bobby. Ja lukuisat Bobbyn maineella ratsastavat yritykset. Varauduimme myös Uruguay - Portugal fudismatsiin. Kaupan valmispizzojen seuraksi kelpuutimme Glenfiddich 12-veen. Jalat ovat melko väsyneet, mutta huomenna taitaakin olla ohjelmassa nähtävyysajelua.