Niin alkavat olla ulkokalusteet ja kesäpelit pinossa, muovimopot ja polkupyörät rivissä, työkalut ja pihalelut ojennuksessa. Viikonlopun siivoustöitä siivittivät upeat syyskelit sekä varastoinnin helppous: lasitettu terassi on toki toimiva kesän jatke, mutta talvisin sen käyttö kesäkamojen varastona on ehdoton.
Paikkoja talviteloille laittaessa tulee jotenkin hyvä mieli. Vaikka talven tulo ei muuten nappaa, järjestelytyöt valmistavat selvästi tulevaan. Vähän niin kuin antaisi itselleen luvan käpertyä omaan koloonsa, omiin ajatuksiinsa, talviunia vastaavaan henkiseen horrokseen.
En varsinaisesti inhoa talvea mutta en fanitakkaan. Ongelmalliseksi suhteemme tekee lumen mutta myös lapsien määrä. Kolmen lapsen varustuksesta, motivoinnista ja ulkoilun tuntimääristä huolehtiminen vaatii talvisin melkoista aktiivisuutta. Lumitöitäkin on viime vuosina riittänyt.
Kun kesän aktiviteetit on siivottu pois ja ulkona metri lunta, kotoilua on helpompi harrastaa. Takkapuut ovat seinustalla siistissä pinossa, kynttilävarastot täydentyvät pikkuhiljaa ja lämmitettävän talvisiiderin etsintä hyvässä vauhdissa. Ajatukset harhailevat vielä varsin romanttisilla poluilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti