perjantai 7. joulukuuta 2012

Tv-itsenäisyys

"Suomi ja Elsa iso-mamma ovat melkein samanikäisiä", havainnoi yksi lapsistamme pulkkamäessä. Näin on, 95 vuotta sitten syntyi sekä isoäitini että Suomi itsenäisenä valtiona. Meille nuoremmille molemmat ovat olleet aina olemassa, molempia on aina juhlittu.

95-vuotiasta isoäitiämme juhlitaan koko lähisuvun voimin. Ohjelmaa näissä juhlissa on vähemmän, pääosassa ovat läheiset, ihmiset. Suomea juhlitaan tietysti monella rintamalla, mutta valtakunnan  seremoniamestarin hommaa hoitaa televisio.

Aikanaan tuli käytyä armeija, rauhaa on tullut Balkkanilla turvattua ja reservin ylennyksiäkin muutama plakkarissa. Militarisesta menneisyydestäni huolimatta on kovin vaikea ajatella sotaa tai sotaan joutumista. Vaan onhan meillä televisio.

Yle joutui painostuksen vuoksi siirtämään 'Tuntemattoman sotilaan'  esitysaikaa. Toimenpide sai laajalti huomiota. Linnan juhlat kuitenkin olivat ja näkyivät ajallaan. Miten epäisänmaallinen on ihminen, joka ei jaksa innostua oikein kummastakaan ohjelmasta?

Olen ihmetellyt, mikä saa ihmiset tuijottamaan maailman tylsintä televisiointia tuntikausia. Kuten myös sitä, kuka jaksaa katsoa saman elokuvan, vaikka hyvänkin, uudestaan ja uudestaan. Kun informaation ja viihtyvyyden sulkee pois, mitä jää jäljelle? No, suuri kertomus ja sen kollektiivinen kokeminen.

Samalla, kun televisio rakentaa itsenäisyysjuhlinnallemme perinteitä, se myös muistuttaa meitä menneestä: ensin oli sota, jossa säilytimme itsenäisyytemme, sitten pidetään juhlat. Jo elokuvasta käy ilmi, että molempia tarvitaan, sekä johtajia että kansaa. Sitä samaa kai ilmentää myös Linnan juhlien vierasluettelot.

Kansaa kokoavat ja yhteishenkeä kohottavat hetket koetaan tänä päivänä television eikä juoksuhautojen äärellä. Toivottavasti tilanne säilyy samanlaisena, vaikka osa meistä on vaihtanut 'Tuntemattoman' pulkkamäkeen. Onnea Elsa. Onnea Suomi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti