Lahja

En vietä syntymäpäiviäni. Muiden merkkipäivät ovat asia erikseen mutta omat jätän väliin. Joskus joku on pyrkinyt kyseisenä päivänä kahville, mutta ei enää vuosiin. Nykyään selviän parilla tekstarilla. Monesti käy niin, että vasta onnitteluviestin myötä muistan itsekin koko asian.

Välinpitämätön suhtautuminen auttaa. Aika tekee tehtävänsä, ensin ehkä ihmettellään, sitten totutaan, lopulta unohdetaan. Jotenkaan en osaa nauttia juhlakaluudesta. Onnittelut, muistamiset ja kaikenlaiset huomionosoitukset tuntuvat minusta lähinnä vaivaannuttavilta.

Erikoisuuden tavoittelua. Itsekkyyttä. Vanhenemisen pelkoa. Vääränlaista vaatimattomuutta. Kaltaisillani voi olla monenlaisia syitä olla järjestämättä juhlia, eikä se, ettei yksinkertaisesti kiinnosta, ole niistä vähäisimpiä. Kiinnostuksen puute tai se, ettei koe olevan mitään juhlittavaa.

Se, etten itse vietä synttäreitäni, ei tarkoita ettei perheeni niitä viettäisi. Joka vuosipäivä tulee lapsilta kortti ja vaimokin mieluusti muistaa kirjalla. Vaikka muunlaisesta en perusta, oman perheen muistamiset tuntuvat ihan mukavilta.

Tänä vuonna perheen sisäisissä muistamisissa avattiin uusi luku, kun koululaisemme lähestyi minua muikea ilme kasvoillaan ja kädet selän takana. Hieman epävarmana hän ojensi minulle kortin ja paketin, paketin jonka naapurin isommat lapset olivat auttaneet kultaiseen kääreeseen.

Paketista paljastui kirja, jonka 7- vuotias oli elämänsä ensimmäisellä, omalla kauppareissullaan ostanut. "En osaa, isi, sanoa, onko se hyvä, mutta kun sinä tykkäät kirjoista". Kysyin vaimolta, mitä hän tiesi asiasta, ei mitään. Poika vakuutti vieressä, että sekä idea että rahat olivat hänen.

Nämä ovat niitä hetkiä, kun vanhempi meinaa haljeta onnesta ja ylpeydestä. Miten tuo, pieni lapsemme, on asian päässään pyöritellyt? Osunut kauppaan oikeana päivänä, etsinyt kirjan, jota ei ole nähnyt meillä, ostanut ja pakannut sen, ja ennen kaikkea, pitänyt kaiken salaisuutena?!

En meinaa toipua liikutuksestani. Ele, ajatus ja sen toteutus saavat minut pohtimaan myös omaa käyttäytymistäni. Taidan ymmärtää - ja ottaa myös käyttöön - lehdistä tutun ilmoituksen 'perhepiirissä'. Ja olipa tuo kirja mikä tahansa, se saa hyllyssäni ja sydämessäni kunniapaikan.