lauantai 12. tammikuuta 2013

R-sana

"Pikku-Kalle lähti ulos. Äiti muistutti Kallea ystävällisyydestä ja vastaamaan kaikkien esittämiin kysymyksiin 'joo'. Ensimmäisenä vastaan tuli naapurin Ville joka kysyi, halusiko Kalle jäätelöä? Maukkaan herkun jälkeen vastaan tuli 'ulkomaalaisen' näköinen mies, joka puolestaan kysyi, tahtoiko Kalle turpaansa?"

Vitsi jatkui vielä tovin, mutta minä juutuin aatteineni tähän kohtaan. Tätä, vanhaa mutta ilmeisen elinvoimasta vitsiä, kertoi koululaisemme meille aamiaispöydässä. En ole varma mitä kukin vitsistä sai, mutta lapset ovat huumorissa lojaaleja toisilleen, nuorimmainenkin hekotti sydämensä kyllyydestä.

Kodin merkitys lapsen arvojen ja asenteiden muodostumiseen on kiistaton. Se, missä sävyssä kotona asioista keskustellaan, vaikuttaa meihin - tavalla tai toisella - loppuelämämme. Mutta tähän 'yksilön kehityksen mikroympäristöön' kuuluvat myös leikki- ja koulukaverit. Ja sosiaaliset verkostot pyrkivät iän mukana vain kasvamaan.

Myös rajojen koettelu kuuluu lapsen kehitysvaiheisiin. Nuorempana venytellään ehkä enemmän tontin kuin ajattelun rajoja, mutta mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän ottaa vaikutteita perheen ulkopuolelta. Kuinka paljon tulevaisuutemme on sidottu geeneihin, kuinka paljon kasvuympäristöömme - lopputuloksesta kiistellään varmasti pitkään.

Miten vanhempi sitten reagoi, kun huomaa lapsessaan sellaista käytöstä, jota ei haluaisi nähdä? Luultavasti osa syyllistää itseään, osa ulkopuolisia tahoja, joku sattumaa, joku kohtaloa. Kohtaloa lukuunottamatta kaikki ovat mahdollisia tekijöitä, mutta syyllisen etsiminen oman yhteisön ulkopuolelta tuntuu houkuttelevan helpolta.

Vitsin jälkeen kysyin, miksi selkäsaunan ehdottajan pitää olla ulkomaalaisen näköinen. Koululainen katseli minua hämmentyneen näköisenä ja teki vastakysymykseen: "emmä tiedä, eiks se voi olla?". "Voi, mutta pitääkö sen olla?" "No, sehän on vitsi". Tyypillistä suvaitsevaisen ihmisen ylireagointia?

Okei, en ehkä lähde vielä vaatimaan koululaisemme kaveripiirin tai koulun vaihtoa. Varsinkin, kun uudet kaverit, sekä koulussa että sen ulkopuolella, kertovat näitä samoja vitsejä. Lasten ollessa pieniä, nousee tärkeimmäksi se, kuinka me käsittelemme sitä tietoa, joka meille kantautuu kodin ulkopuolelta. Sovittiin, että seuraavan kerran 'turpaan kyselijä' on naapurin Ville - niin kuin se todennäköisesti onkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti