tiistai 16. heinäkuuta 2013

Uudet kengät

Ostettiin keskimmäiselle lapselle kengät. Ei muuten niin ihmeellinen juttu, paitsi että ne ostettiin elokuussa alkavaa koulutietä varten. Eivät olleet kalliit, liekö laadukkaatkaan, mutta tärkeät ovat. Muistissa häilyy isoveljelle vastaavassa tilanteessa hankitut skeittitossut.
Myös reppu, rannekello ja kännykkä kuuluvat tähän siirtymäriittiin, jossa noustaan kasvun seuraavalle portaalle. Tällä tasanteella kengän kylkien Salama McQueenit alkavat vaihtua merkkilogoihin ja Nalle Puh -penaalit korvautua niitti-hirviö-pääkallo-viritelmillä.
Tässä kohtaa ihmiselämää tehdään selvää eroa entiseen. Isouden ja reippauden vaatimukset tuntuvat kasvavan enemmän kuin yhden pykälän, omatoimisuuden ja taidollisten vaatimusten kasvusta puhumattakaan. Meitä vanhempia se aina vähän hirvittää.
Onnistuuko kengännauhojen sitominen ja ruokailuvälineiden käyttö? Muistaako kotiavaimen ja kadun ylityssäännöt? Entä muut ohjeet ja sopimukset, joita olemme päivästä toiseen jankanneet? Ajan kulku ja kotimatka, kellotaulu osaa olla varsin haasteellinen.
Onneksi on kesä, ja kesäloma. Joka vuosi jaksamme hämmästellä samaa asiaa: miten paljon lapset oppivat ja kehittyvät muutaman kuukauden aikana. Monet taidot, jotka vielä keväällä tuntuivat hankalilta, lähes mahdottomilta, alkavat sujua kuin itsestään. Eikä kysymys ole pelkästään harjoittelusta.
Lapsetkin tarvitsevat lomaa, tokaisi meille eräs varhaiskasvatuksen ammattilainen. Sama lepo, vaihtelu ja tylsyys, jota me aikuiset tarvitsemme akkujemme lataamiseen, koskee myös lapsia. Tämä ehkä joskus arjessa unohtuu. Paitsi nyt, kun tuleva ekaluokkalainen solmii viileän rauhallisesti uusien kenkiensä nauhoja.