sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Yrittäjästä antajaksi, vastuunkantajaksi

Sain 182 Twitter-viestiä pelkästään tänään aiheesta yrittäminen Suomessa. Vielä täsmällisemmin: miten poistaa ennakkoluuloja ja esteitä yrittämisen tieltä. Ei mikään helppo nakki. On paljon helpompaa kertoa mikä mättää, miten sadalla eri tavalla asiat ovat pielessä: Ankara verotus, kalliit työn sivukustannukset, sairauspoissaolojärjestelmä, tiukka lainsäädäntö valvontoineen ja paperitöineen. Kaiken kukkurana nuiva suhtautuminen yrittämiseen, sekä toimena että sanana: "Mitä tuo oikein yrittää"? "Mikä tuo yrittää olla"? "Hyvä yritys".

Kun urheilijaa haastatellaan suorituksen jälkeen, meistä on kivempi kuulla "yritin parhaani" sijaan "annoin kaikkeni". Kaikkensa antaminen on uljaampaa kuin pelkkä yrittäminen. Ehkä myös tarpeellista, jos haluaa voittaa, mutta eikö kolmanneksi tai seitsemänneksi yltäminen ole myös hyvä tulos? Urheilussa pyritään menestymään, kuten yrittämisessäkin, mutta urheilussa voi voittaa vain yksi, yrittämisen puolella voittajien lukumäärää ei ole rajoitettu.

Yrittäminen on antamista. Antamista omasta pääomasta, joka voi olla lähes mitä tahansa, usein se on aikaa. Mutta yrittäjä muuttuu varsinaisesti antajaksi vasta, kun hän palkkaa ensimmäisen työntekijänsä. Hänestä tulee työnantaja, joka on jotenkin positiivisempi titteli kuin yrittäjä, vaikka hän on edelleen yrittäjä onkin. Tuleeko se siitä, että työnantajalla on vastuu muistakin kuin vain itsestään? Vai hämärtyykö mahdollisten voittojen osoite, kun toiminta laajenee?

Yritys-sanastakin tulee mieleen joku viritys, jotain, joka ei ole ihan vaan jotenkin 'sinne päin'. Entä sitten, kun kyseessä on 'pienyritys'? Vähän sellainen puolivillainen suoritus, selvästikään ei ihan tosissaan tehty. 'Firmassa' on kansainvälistä klangia. 'Liike' kuulostaa jämäkältä ja viralliselta, mutta ei sovi kaikkien käyttöön: yksityinen elinkeinonharjoittaja kuulostaa enemmän seksihaluja hillitsevältä lääkkeeltä kuin antajalta.

Laskentatavasta riippuen Suomessa on noin miljoona yritystä. Ne työllistävät - suhdanteista riippuen - puolisentoista miljoonaa ihmistä. Jos julkisen sektorin pienentäminen jatkuu, yhä useamman työntekijän status on tulevaisuudessa yrittäjä. Keksitään 'yrittäjälle' uusi nimike tai ei, Suomessa tulisi suhtautua yrittämiseen paljon suopeammin. Se tarkoittaa sekä helpotuksia yrittämiseen, että kateuden unohtamista. Annetaan niiden antaa, joilla on annettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti