sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Milloin lapselle tietokone?

Pitäisikö 9-vuotiaalla olla oma tietokone? Kesällä vietettävien synttäreiden lahjalistalla on vain yksi toive. On ollut jo aika pitkään. Koneita toki meilläkin lapset käyttävät, mutta perheemme tietokoneet ovat 'virallisesti' meidän vanhempien. Näin toimien voimme ainakin kuvitella hallinnoivamme lastemme ruutuaikaa.

En ole koskaan vastustanut teknisiä laitteita tai uusia järjestelmiä. Pikemminkin päinvastoin, wlanit ja blu-ray:t ovat löytäneet kotiimme melko pian markkinoille ilmestymisensä jälkeen. En silti ole pioneerikuluttaja, saati visionääri. Panostan asioihin vasta kun tiedän, uskon niiden toimivan. Valtaosa meistä kuuluu tähän suureen loppukäyttäjien heimoon

Itse aloitin tietotekniikan haltuunoton liukuvasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Alkuun homma toimi kierrätyskoneiden varassa. Ekan, oman myllyni hankin 1998. Panostuksen perusteena oli opiskelut ja internetin yleistyminen. Samana vuonna perustettiin nykyisen työpaikkani, Yle Puheen, edeltäjä Radio Peili. Autuaan tietämättömänä radiotoiminnan opiskelija harjoitteli myös vapaa-ajallaan niitä taitoja, jotka ovat nykyään työssäni välttämättömiä.

Uuden tekniikan hitaassa leviämisessä ei ole aina kyse vastustamisesta, vaan siitä, ettei näe uusien laitteiden tai järjestelmien hyötyjä. Tai ne kuviteltavissa olevat hyödyt eivät ylitä uusien laitteiden hankintahintaa ja/tai omaksumisen vaivannäköä. Aikoinaan netin hyödyt antoivat minulle syyn korvata sähkökirjoituskone tietokoneella. Mutta muistan miettineeni, kannattaako! 

En usko, että jokaisesta uudesta kotkotuksesta tarvitsee innostua. Mutta ne uudistukset, jotka koskevat esimerkiksi tietotekniikkaa, sekä ihmisten verkostoitumista, pitäisi kohdata ennakkoluulottomasti. Toki minäkin pelkään, että lastemme elämä muuttuu aivan liikaa virtuaaliseksi. Ruutuun tuijottelu tuhoaa neuronit, yleiskunnon ja aidot ihmissuhteet.

Omalla näköalattomuudella tulee perusteltua monia päätöksiä, yleensä kielteisiä. Tervettä järkeä korostetaan ja uusia tutkimustuloksia liiasta ruutuun tuijottelusta julkistetaan samaan aikaan kun maamme kouluissa pohditaan henkilökohtaisen tietokoneen jakamista kaikille oppilaille. Kuka tietää, onko homma pitkällä tähtäimellä hyvä vai huono?


Me omaksumme tietotekniikkaa aikuisina. Vanhempamme opettelevat sitä vanhoina, mutta lapsemme  lapsina. Ja eron kyllä huomaa. Jälleen kerran on laitettava hyödyt ja haitat puntariin. Uskon vakaasti, että tietokoneita isomman ongelman muodostaa niiden puuttuminen. 9-vuotias tulee saamaan tablettinsa.

1 kommentti:

  1. Näin se menee...ennen oli mummonpotkintaa...nyt tietokoneessa potkintaa..työkalut ja leikkikalut muuttuvat kuten junat..jos ei anna lapsille työkaluja niin ei hyvä...meidän poikiin oon panostanut tietoisesti pienestä pitäen..piti harjotella pelaamaan pleikkaa
    ykköstäkinkin ite..et sai poikia neuvoo...hehe..kivaahan se...mut siitämse alko sit pc:tä jne rajoituksin tietty...nyt ne osaa..on jo lukios ja ylä asteleel...pitää kysyä välillä neuvoo...Siis jos annat...saat sen yleensä takaisin jopa potenssina välillä...mä opetat ensin.. sit lapset opettaa s
    fossiileita takas myöhemmin...jotenkin niin meillä ainakin menee..sama se on vaikka safkan teossa..kattila vaan käteen ja kanamunanpaistoon...sit vaikka pekonii myöhemmin...joskus joutuu kumminki itelee paiteleen..pikkuhiljaa hivutellen..
    Ps. Minkäslaisia skittoja sulla?
    /ossi

    VastaaPoista