lauantai 27. joulukuuta 2014

Lahjaralli peruttu

Tänä jouluna se onnistui - lahjamäärän radikaali vähentäminen. On tullut tuskailua asian kanssa pitkään. Vuosi vuodelta pukin säkkimäärät ovat vain kasvaneet. Samaa tahtia on kasvanut ahdistukseni: Mihin näitä kaikkia leluja ja tavaroita tarvitaan? Kuka pystyy syömään kassikaupalla marmeladia, suklaata ja juustoa? Onko veronpalautusten ainoa kohde ostettu kiitollisuus?

Näitä kulutushysterian vastaisia mielipiteitä löytyy uutisista ja netin keskustelupalstoilta. Joku on tympääntynyt kasvaviin tavaramääriin, toinen rahan hupenemiseen, moni molempiin. Mutta päätöstä lahjarallin lopettamisesta ei tehdä yksin. Vasta kun vaimoni yhtyi huoleeni, tyrehtyi leluvirta. Yksi näkökulma siihen, kuka  perheissä pitää yllä tavarastatuksen tuomaa sosiaalista asemaa. Tai ylipäätään valtaa.

Tänä jouluna pukki ei tarvinnut tonttujen kantoapua, lahjat mahtuivat muutamaan kassiin. Osanottajia kuusijuhlassamme oli kymmenen henkilöä, joista kolme lapsia. Varsinkin lasten reaktioita odotettiin, kun paketeista ei löytynyt konsoleita, ei pelejä, ei ainoatakaan lelua. Jos jotain pelkäsin, pelkäsin turhaan. Kirjat, taskulamput, vaatteet ja muutamat urheiluvälineet otettiin vastaan totutulla riemulla. 

Olen yrittänyt kyseenalaistaa myös jouluruokaperinteitä. Jokaisella lienee jokin ruokalaji, joista ei niin välitä. Hankalaksi neuvottelun tekee se, että kaikkien inhokit ja suosikit menevät ristiin. Ruokalajit eivät ole siis meilläkään vähentyneet. Lanttulaatikkoa ja rosollia on edelleen tarjolla. Toisaalta, jos ruoat tulevat kuitenkin syödyiksi, onko asialla niin suurta merkitystä?

Uutiset vahvistavat mutua. Ruokaa ostetaan entiseen malliin, mutta halvempaa. Myös lahjatavaroissa suositaan halvempaa, lisäksi lahjoja ostetaan entistä vähemmän. Ekonomistit kertoivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, että joulukauppa tulee pienenemään, toista vuotta peräkkäin. Joku ennusti jo vuoden päähän, joulukaupan supistuminen tulee jatkumaan. Kaupan notkahdusta ei pelasta edes omissa talousvaikeuksissaan tuskailevat venäläisturistit. 

Yksilöiden syyllistäminen - tai jokaisen henkilökohtaisen panostuksen merkityksen korostaminen - yhteiskunnan talouskasvun säilyttämiseksi, tuntuu myös vähentyneen. Vähän samoin, kuin monissa ympäristökysymyksissä: valinnoillasi on merkitystä, mutta niillä ei pelasteta maailmaa. Yritysten rooli on ratkaisevampi, niin ympäristönsuojelullisissa kuin taloudellisissa kysymyksissä. 

Voi olla, että elämme omassa kuplassamme, mitä tulee järkiperäisempään kuluttamiseen. Voi myös olla, että ilmiö on laajempikin. Ainakin aineettomista lahjoista mieluusti mediassa kerrotaan. Joulumieltä hankitaan ostamalla vuohi tai koulupuku Afrikkaan. Tavaran korvaa siivouspalvelu tai lastenhoitoapu. Facebookissa leviää kierrätysrinki, joissa lapset vievät käyttämättömät lelunsa vähävaraisten perheiden lapsille. Vapaaehtoistyö vetää väkeä todella hyvin.

Tutkimukset toisensa perään todistavat, etteivät tavarat tuo meille onnea. Suomi elääkin yhä enemmän palveluista. Tavarakrapulaa helpottaa vielä se, että avainlippu voi löytyä myös palvelusta. Voihan kulutuksen järkeistämisestä jäädä säästöön myös jokunen euro. Vakauttahan meillä jo on, toivottavasti kohta myös vaurautta sen verran, että voisimme jakaa toisillemme sitä kaikkein parasta: aikaa.