Näitä kulutushysterian vastaisia mielipiteitä löytyy uutisista ja netin keskustelupalstoilta. Joku on tympääntynyt kasvaviin tavaramääriin, toinen rahan hupenemiseen, moni molempiin. Mutta päätöstä lahjarallin lopettamisesta ei tehdä yksin. Vasta kun vaimoni yhtyi huoleeni, tyrehtyi leluvirta. Yksi näkökulma siihen, kuka perheissä pitää yllä tavarastatuksen tuomaa sosiaalista asemaa. Tai ylipäätään valtaa.
Tänä jouluna pukki ei tarvinnut tonttujen kantoapua, lahjat mahtuivat
muutamaan kassiin. Osanottajia kuusijuhlassamme oli kymmenen henkilöä,
joista kolme lapsia. Varsinkin lasten reaktioita odotettiin, kun
paketeista ei löytynyt konsoleita, ei pelejä, ei ainoatakaan lelua. Jos
jotain pelkäsin, pelkäsin turhaan. Kirjat, taskulamput, vaatteet ja
muutamat urheiluvälineet otettiin vastaan totutulla riemulla.
Olen yrittänyt kyseenalaistaa myös jouluruokaperinteitä. Jokaisella
lienee jokin ruokalaji, joista ei niin välitä. Hankalaksi neuvottelun
tekee se, että kaikkien inhokit ja suosikit menevät ristiin. Ruokalajit
eivät ole siis meilläkään vähentyneet. Lanttulaatikkoa ja rosollia on
edelleen tarjolla. Toisaalta, jos ruoat tulevat kuitenkin syödyiksi,
onko asialla niin suurta merkitystä?
Uutiset vahvistavat mutua. Ruokaa ostetaan entiseen malliin, mutta halvempaa. Myös lahjatavaroissa
suositaan halvempaa, lisäksi lahjoja ostetaan entistä vähemmän.
Ekonomistit kertoivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, että joulukauppa tulee pienenemään, toista vuotta peräkkäin. Joku ennusti jo vuoden
päähän, joulukaupan supistuminen tulee jatkumaan. Kaupan notkahdusta ei
pelasta edes omissa talousvaikeuksissaan tuskailevat venäläisturistit.
Yksilöiden
syyllistäminen - tai jokaisen henkilökohtaisen panostuksen merkityksen
korostaminen - yhteiskunnan talouskasvun säilyttämiseksi, tuntuu myös
vähentyneen. Vähän samoin, kuin monissa ympäristökysymyksissä:
valinnoillasi on merkitystä, mutta niillä ei pelasteta maailmaa.
Yritysten rooli on ratkaisevampi, niin ympäristönsuojelullisissa kuin
taloudellisissa kysymyksissä.
Voi olla, että elämme omassa kuplassamme, mitä tulee järkiperäisempään
kuluttamiseen. Voi myös olla, että ilmiö on laajempikin. Ainakin
aineettomista lahjoista mieluusti mediassa kerrotaan. Joulumieltä hankitaan ostamalla vuohi tai koulupuku Afrikkaan. Tavaran korvaa
siivouspalvelu tai lastenhoitoapu. Facebookissa leviää kierrätysrinki,
joissa lapset vievät käyttämättömät lelunsa vähävaraisten perheiden
lapsille. Vapaaehtoistyö vetää väkeä todella hyvin.
Tutkimukset toisensa perään todistavat, etteivät tavarat tuo meille
onnea. Suomi elääkin yhä enemmän palveluista. Tavarakrapulaa helpottaa
vielä se, että avainlippu voi löytyä myös palvelusta. Voihan kulutuksen
järkeistämisestä jäädä säästöön myös jokunen euro. Vakauttahan meillä jo on, toivottavasti kohta myös vaurautta sen verran,
että voisimme jakaa toisillemme sitä kaikkein parasta: aikaa.