lauantai 31. joulukuuta 2016
Epäkorrekti katsaus nykypolitiikkaan
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
Valoa pimeään
Työssä eron huomaa, fiiliksellä on lopputulokseen vaikutusta siinä missä sisällölläkin. Kanssaihmisen voimia verottavaan jengiin sijoittaisin ainakin negatiivisesti ihmisiin ja asioihin suhtautuvat tyypit ja elämäntapavalittajat, mutta myös egoilijat ja erinäiset päälle päsmärit.
Energiasyöpön ihmisen kanssa vietetyn ajan jälkeen olo on epämääräisen tyytymätön. Jotkut kuvailevat oloaan sanoin 'kuin happi loppuisi'. Hyvä mieli on poissa, ja tilalla - tapauksesta riippuen - lievä harmitus tai vähän suurempi ärtymys.
Päinvastaiset ihmiset voimaannuttavat muita. Energiaa ympärilleen säteilevät ovat kynttilöitä, jotka valaisevat hämärää ja vetävät puoleensa. Jotkut voivat loistaa kuin majakat: Käy kanssani. Täällä on turvasatama. Täällä sinut hyväksytään sellaisena kuin olet.
Samalla kun ihailen energiaa ympärilleen säteileviä ihmisiä, myös heitä ihmettelen. Eivätkö he lue uutisia? Eivätkö he ahdistu peloista ja vääryyksistä, joilla todellisuutemme on vuorattu? Eivätkö he välitä? Vai välittävätkö he tavalla, jota emme aina ymmärrä?
Jako energiaa antaviin ja energiaa vieviin ihmisiin ei katso ikää eikä sukupuolta. Ei ammattia, koulutusta eikä ideologiaa. Mistä hyvää jakavien ihmisten läsnäolo kumpuaa? Mikä heidän valonsa sytyttää. Onko hehku synnynnäistä vai opittua? Jos se on opittua, kuka viestikapulan heille välittää?
Ainakin heitä yhdistävät oikeat valinnat. He ovat valinneet toivottomuuden sijaan toivon. Valittamisen sijaan tekemisen. Kaunan sijaan anteeksiannon. Ylpeyden sijaan nöyryyden. Ja aika usein, puhumisen sijaan kuuntelemisen. Ja lopulta, kylmyyden sijaan lämmön, joka auttaa meitä muita jaksamaan.
torstai 11. helmikuuta 2016
Työ ja työteliäisyys
Työllä on merkitystä. Työllä on monta merkitystä. Kaikki lähtee siitä, että työtä pitää olla. Ilman työtä on vaikeaa saavuttaa onnea, tai edes tyytyväisyyttä. Myös toimeentulo vaikeutuu. Identiteetin ja merkityksellisyyden kokemuksen löytymisessä työstä on apua. Työ tuo usein myös sosiaalisia suhteita tullessaan, kuten työkavereita tai asiakkaita.
Työ ei ole pakollista, mutta sen pitäisi olla. Lihakset ovat käyttämistä varten. Niin ovat myös aivot. Työnteossa olisi suotavaa, että edes toista näistä saisi käyttää. Keho rappeutuu ilman liikuntaa, aivot tarvitsevat jumppaa. Muuten ihmiselle käy kuten aitan taakse ajetulle autolle, ruostuu käyttökelvottomaksi.
Työstä voi saada myös elämyksiä. Työstä voi saada onnistumisen tunteita. Työstä voi saada jännitystä. Työstä voi saada monenlaista tyydytystä. Puhutaan työn sisällöstä, jopa intohimosta työtä kohtaa. 'Tehdä työtä, jolla on tarkoitus': mikä jalo pyrkimys.
Työhön liittyy myös työteliäisyys ja sen tuoma tyytyväisyys. Edellisiä tarvitaan jälkimmäisen saavuttamiseksi. Joskus työteliäisyyttä kuvataan sanoilla ahkeruus, uutteruus, sinnikkyys ja viitseliäisyys. Sanakirjan mukaan työteliään vastakohta on laiska. Myös haluton tulee mieleen.
Työteliäisyys on asenne, siinä kuin työ on toimi tai tehtävä. On nimittäin niin, että toimeentulon eteen, ja elämänlaadun kohottamiseksi, pitää saada ponnistella. Vastikkeeton tulo mahdollistaa elämisen mutta ei tee elämästä hyvää. Työteliäs on yrittäjä, vaikka usein ilman yritystä.
Työteliästä työntekijää pidetään aikaansaapana. Työtön työteliäs hakee töitä, vaikka ei saisikaan. Työteliäs auttaa naapurin mummoa tai hakeutuu vapaaehtoistyöhön. Suomalaista järjestökenttää tai joka niemen ja notkelman kattavaa seuratoimintaa ei olisi ilman työteliäitä ihmisiä.
Mikä tässä on sitten ongelma? Ongelma on se, ettei edes työteliäisyys takaa työtä. Ongelma on se, ettei työn puuttuminen tarkoita vain tekemisen tai statuksen puutetta, vaan mielekkään elämisen mahdollisuuden puutetta. Ongelma on se, että riittävä 'epämielekkyys' voi aiheuttaa vielä suurempia ongelmia.
Työteliäs tietää, että mitään ei saa ilmaiseksi. Ei pidä saadaakaan, siksi työteliäs haluaa tehdä työtä.