sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Arjen tulevaisuus

Olen pohtinut viime aikoina tulevaisuutta. Siihen on monta syytä: työ, lapset ja ehkä vähän myös maailmanparannuskärpäsen purema. Ajattelen usein, ettei mikään ole tärkeämpää kuin tulevaisuus. Paitsi tietysti nykyisyys, jolla joko parannamme tai heikennämme tulevaisuuttamme. Tämän päivän päätökset ja valinnat ovat huomispäivän rakennuspalikoita.

Minulle tulevaisuuden ajatteleminen antaa toivoa ja lohtua. Kun mietin erilaisia tulevaisuuden skenaarioita, näen enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Toki siinä mielikuvitustakin tarvitaan, kun miettii meidän ihmisten pöllöpäisyytä. Vaikka ahneus ja itsekkyys eivät ehkä koskaan katoa, silti uskon, että altruismi ja kaardinaalihyveet pitävät lajimme pinnalla. Se on uskoa ihmiskuntaa kohtaan.

Lohtu liittyy taas eskapismiin. Ajatukset voi tarkoituksella suunnata muualle, välillä ne karkailevat itsekseen. Todellisuuden pakoiluun löydän nopeasti ainakin kolme syytä, arjen haastavuus, hyväosaisuus ja mielenlaatu. Itse ajattelen olevani yhdistelmä edellisistä. Vaimoni suorastaan ihailee kykyäni tarttua kirjaan kesken ankaran siivouksen. Luonnollisesti itse ajattelen mieluummin olevani luova kuin laiska.

Pidän myös tieteisfiktiosta. Scifissä on usein kyse siitä, miten tiede ja teknologia vaikuttavat ihmisten arkeen tulevaisuudessa. Osa science fictionista suuntautuu dystopiohin, joissa ihmiskunnan rippeet taistelevat olemassaolonsa puolesta. On olemassa myös nk. pehmämpää scifiä, jossa tärkeässä roolissa ovat politiikka, psykologia ja sosiologia. Millaisia yhteiskuntia me mahdamme rakentaa?

Kun ajattelen tulevaisuutta, en siis ajattele robotteja ja avaruusaluksia vaan arkeamme ja elinympäristöämme. Teknologia on tärkeässä roolissa tulevaisuudessa, mutta ihmisen arjelle alisteisena. Kiinnostavaa on nimenomaan se, miten teknologia vaikuttaa työn tekemiseen, liikkumiseen ja asumiseen.

Erityisen kiehtovaa on pohtia, millainen on tulevaisuuden koti. Professori Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta on sanonut, että asunnosta tulee arjen näyttämö, joka sekä ilmentää asujansa identiteettiä että jopa ennakoi tämän mielentiloja ja tarpeita. Kuullostaa suoranaiselta kehoitukselta: funsitpa tätä, sinä luova laiskuri! Ja olen funtsinut. Tammikuun lopussa siirrytään tuumasta toimeen, jonka nimi on Arjen tulevaisuus.